Kissan kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi on seurausta liiallisesta kilpirauhashormonien tuotannosta, joka johtaa kiihtyneeseen aineenvaihduntaan. Sairaus puhkeaa tavallisesti keski-ikäisille ja vanhemmille kissoille. Liiallisen hormonituotannon taustalla on tyypillisimmin hyvänlaatuinen rauhaskasvain, pahanlaatuset kasvaimet ovat harvinaisia.
Kissan kilpirauhasen liikatoiminta: oireet
Hypertyreoosin oireet ovat hyvin vaihtelevia ja moninaisia. Kilpirauhasen liikatoiminta kiihdyttää kissoilla sekä aineenvaihduntaa että vaikuttaa käyttäytymiseen. Hypertyreoosia sairastava kissa onkin yleensä pirteä ja jopa yliaktiivinen ja saattaa nuolla itseään jatkuvasti. Jatkuva nuoleminen voi ohentaa turkkia ja turkki saattaa alkaa näyttää nuolemisesta huolimatta huonosti hoidetulta. Toiset kissat lakkaavat puolestaan hoitamasta turkkiaan kokonaan. Kissa saattaa myös olla hermostuneen oloinen ja kissan stressinsietokyky voi olla alentunut. Käsittely voi siitä syystä aiheuttaa kissalle paniikkireaktioita, läähätystä tai jopa hengitysvaikeuksia.
Aineenvaihdunnan kiihtymisen vuoksi ruokahalu usein lisääntyy ja kissa saattaa alkaa juomaan ja pissaamaan paljon. Lisääntyneestä ruokahalusta huolimatta kissa saattaa laihtua hiljalleen. Osalla hypertyreoosikissoista esiintyy myös ripulia tai uloste on muutoin normaalia löysempää ja pahalta haisevaa. Taudinkuvaan voi kuulua lisäksi heikentynyt lämmönsietokyky, joten kissa hakeutuu mielellään viileään. Hoitamattomana hypertyreoosi voi johtaa sydänlihassairauteen, hypertrofiseen kardiomyopatiaan, jonka seurauksena voi kehittyä sydämen vajaatoiminta.
Kissan kilpirauhasen liikatoiminta: diagnosointi
Kilpirauhasen liikatoiminnan diagnosointi perustuu kissan kliinisiin oireisiin sekä laboratoriotutkimuksiin. Yleistutkimuksessa voidaan melko usein tunnustelemalla todeta suurentunut kilpirauhanen, mutta aina kilpirauhanen ei ole havaittavasti suurentunut. Diagnoosi varmistetaan verinäytteistä tutkittavan seerumin kilpirauhashormoni (tyroksiini) pitoisuuden avulla. Lisäksi mahdollisesti suurentunut kilpirauhanen ja sen sijainti voidaan varmistaa tarvittaessa skintigrafiatutkimuksen avulla. Tutkimuksessa kissalle suonensisäisesti annettu radioaktiivinen merkkiaine kulkeutuu kilpirauhaseen, jolloin kilpirauhanen saadaan kuvannettua. Skintigrafia on hyvä suorittaa kirurgiseen hoitovaihtoehtoon päädyttäessä muuttuneen kilpirauhasen sijainnin ja koon määrittämiseksi.
Kissan kilpirauhasen liikatoiminta: hoito ja ennuste
Suositeltavina hoitovaihtoehtoina ovat lääkehoito, radiojodihoito tai kirurginen hoito. Myös erikoisruokavalio voi joissain tapauksissa auttaa sairauden hallinnassa. Kirurginen hoito on parantava, mutta kissan huono yleiskunto tai liitännäissairaudet saattavat estää leikkauksen. Myös radiojodihoidon edellytyksenä on, että kissa on riittävän hyväkuntoinen. Tämän vuoksi useimmiten päädytäänkin lääkkeelliseen hoitoon, joka on elinikäinen. Taudin hoito vaatii tällöin myös säännöllistä seurantaa (3-6 kk välein), jotta hoidon tehoa ja lääkkeen annostasoa voidaan arvioida ja säätää sopivaksi.
Lääkitys estää kilpirauhashormonien synteesiä. Lääkkeen sivuvaikutuksina voi esiintyä oksentelua, ruokahaluttomuutta ja voimattomuutta. Useimmiten sivuvaikutukset ovat ohimeneviä ja ilmenevät ensimmäisen kahden viikon kuluessa lääkityksen aloittamisesta. Noin 10 %:lla potilaista lääkitys saatetaan joutua lopettamaan merkittävien sivuvaikutusten vuoksi.
Hypertyreoosia sairastavan kissan vointi paranee usein nopeasti lääkityksen aloittamisen jälkeen ja keskimääräinen elinikä hoitotasapainossa olevilla kissoilla on hoidon aloittamisen jälkeen noin kaksi vuotta. Ennusteeseen vaikuttavat kuitenkin myös kissan yleiskunto, ikä sekä mahdolliset muut samanaikaiset sairaudet.
