Eksoottiset eläimet
Eksoottisiin eläimiin lasketaan yleisesti kuuluviksi kanit, fretit, pienet jyrsijät ja muut piennisäkkäät sekä käärmeet, muut matelijat ja linnut. Nämä eläimet ovat luonnossa saaliseläimiä, joten ne pyrkivät salaamaan vammansa tai sairautensa, etteivät joutuisi petojen hyökkäyksen kohteeksi. On erityisen tärkeää, että omistaja osaa tulkita lemmikkinsä käytöstä ja tunnistaa sairauden merkit, joita ovat:
- Käytösmuutokset kuten piiloutuminen tai aktiivisuuden tason laskeminen: tällöin omistaja ei välttämättä heti huomaa oireita.
- Muutokset ruokahalussa: Syömättömän ja paikallaan kyyhöttävän pienen lemmikin pitää saada välittömästi hälytyskellot soimaan omistajansa mielessä. Eläin voi kieltäytyä syömästä kuitupitoista heinää tai täysrehua, vaikka helposti sulava tuoreruoka maistuisikin vielä. Tilanteen edetessä eläin lakkaa kokonaan syömästä ja juomasta ja muuttuu vaisuksi ja apaattiseksi. Kanit tai pienet jyrsijät eivät kestä paastoa, vaan ne on syytä viedä eläinlääkäriin viivyttelemättä. Mikäli eläin ei ole syönyt vuorokauteen eläin on vietävä pian eläinlääkärille tutkimuksiin.
- Ulosteiden koon, ulkonäön tai koostumuksen muuttuminen tai niiden täydellinen puuttuminen. Nämä oireet vaativat välitöntä reagointia. Mikäli eläin ei ole syönyt vuorokauteen eläin on vietävä pian eläinlääkärille tutkimuksiin.
- Karvapeitteen laadun huononeminen, silmien rähmiminen, peräpään karvojen sotkuisuus.
- Kivun merkit: Hampaiden narskuttelu, usein toistuva haukottelu tai selän köyristäminen. Kivun merkki kanilla voi olla myös maan kaivaminen etutassuilla.
Tavallisimpia ongelmia esim. kaneilla ja jyrsijöillä ovat hampaiden ja ruoansulatuskanavan sairaudet, joista tyypillisimpiä ovat liian pitkiksi kasvaneet hampaat, ruoansulatuskanavan hidastunut toiminta ja mahdollinen suolitukos sekä ripuli. Valitettavasti tällaiset sairaudet voivat olla kohtalokkaita, jos niihin ei puututa riittävän nopeasti.
Eläinlääkärissä lemmikin hampaat tarkastetaan ja ylikasvaneita hampaita voidaan mm. hioa nukutuksessa lyhyemmiksi. Ruoansulatusongelmissa hoidon kulmakivenä on tavallisesti riittävä nestehoito, koska syömättömyydestä tai ripulista kärsivä eläin on yleensä kuivunut. Ruoansulatuskanavan toimintaa voidaan tukea myös ruokkimalla eläintä ruiskulla suoraan suuhun, jos se ei itse syö tai juo. Lisäksi eläimelle saatetaan antaa sairaudesta riippuen joko antibioottia tai suoliston toimintaa nopeuttavaa lääkettä sekä kipulääkettä.
Muita kaneilla ja jyrsijöillä esiintyviä tauteja ovat erilaiset iho-, silmä-, hengitystie- ja virtsaelinsairaudet, jotka vaativat lähes poikkeuksetta eläinlääkärin hoitoa. Ihosairauden merkkejä ovat mm. karvojen lähteminen, ihon punoitus ja kutina. Hyvin yleinen iho-ongelma kaneilla ja marsuilla on ulseratiivinen pododermatiitti eli tassutulehdus, joka voi olla hyvin kivulias ja hankaloittaa eläimen liikkumista. Silmäsairaudet oireilevat kyynelvuotona, silmien rähmimisenä, punoituksena tai siristelynä. Ongelmien aiheuttajana voi olla kyynelkanavan tukkeutuminen, hammassairaudet tai silmätulehdus.
Hengitystiesairaudet voivat paikallistua ylempiin hengitysteihin tai keuhkoihin. Oireina ilmenee aivastelua, sierainvuotoa, hengityksen rohisemista ja vaikeutunutta hengitystä, jolloin eläin avustaa hengitystä vatsalihaksilla pumppaamalla. Keuhkojen tilannetta voidaan arvioida röntgenkuvauksella, ja vakavat hengitystietulehdukset vaativat tehokasta hoitoa ja joskus lisähapen antamista. Tavallisimpia virtsaelinten ongelmia puolestaan ovat virtsakivet, virtsan sakkaisuus ja pidätyskyvyttömyys. Nämä voivat ilmetä lisääntyneenä virtsaamistiheytenä, epänormaalin värisenä virtsana ja sotkuisena, virtsan tahrimana takapäänä. Virtsaelinsairauksien diagnosoinnissa käytetään apuna röntgenkuvausta ja esimerkiksi virtsakivet voidaan poistaa rakosta leikkauksella.
