Koiralle matolääke? – Katsaus suolistoloisista ja niiden häätötarpeesta koiralla
Koiran madottamisen eli suolistoloisten häätämisen tarve mietityttää monesti koirien omistajia. Ohjeistuksia on monenlaisia ja yhtä kaikille sopivaa ohjetta ei ole, eri elämänvaiheissa ja elinympäristössä elävät koirat ovat hyvin erilaisessa riskissä suolistoloisille.
Tässä artikkelissa käsitellään lyhyesti koirien yleisimmät suolistoloiset Suomessa sekä annetaan lopussa kohdennettuja ohjeita niin koiranpentujen, pentujen emon, metsästävän kuin matkailevankin koiran madotukseen.
Koiran suolistoloiset Suomessa
Suomessa yleisimpiä koiran suolistoloisia ovat koiran suolinkainen (Toxocara canis, noin 3,1% suomalaisista koirista 2004 tehdyssä tutkimuksessa) ja hakamato (Uncinaria senocephala, 2,6% samassa tutkimuksessa). Myös heisimatoja esiintyy, mutta ne eivät aina näy flotaatiotutkimuksissa, vaan omistaja havaitsee jaokkeita esimerkiksi itse silmämääräisesti ulosteessa kun jaokkeita irtoaa. Lisäksi muista suolistoloisista mm. alkueläin giardiaa esiintyy koirilla jonkin verran (Suomessa arviolta noin 5%). Alempana erillisenä osiona lisätietoa koiran yleisimmästä suolistomadosta suolinkaisesta.
Suolinkaisen ja hakamadon osalta riskitekijöitä Suomessa tehdyssä tutkimuksessa olivat mm. kennelolosuhteet ja vierailut ulkomailla. Myös ruokavalio voi vaikuttaa loisten saamiseen: esimerkiksi raa’an tai huonosti kypsyneen järvikalan syöminen on aina erityinen riski eikä sitä suositella koirillekaan, tällöin koira voi saada myös leveän heisimadon eli lapamadon. Myös muu raaka tai huonosti kypsennetty ruoka voi olla riski loistartunnan saamiselle siinä missä jyrsijän tai saastuneen maaperän syöminen.
Omistaja voi joskus itse nähdä suolistoloisia ulosteen tai oksennuksen joukossa (esimerkiksi heisimadon jaokkeet voivat näkyä tuoreessa ulosteessa pieninä liikkuvina riisinjyvämäisinä pisteinä ja suolinkaiset taas esim. spagetin näköisinä matoina), mutta kartoitettaessa oireettoman koiran sisäloistilannetta niitä etsitään mm. ulostenäytteiden flotaatiotutkimuksella tai antigeenitutkimuksella.
Ulosteen loistutkimus on suositeltavaa tehdä säännöllisesti myös oireettomille koirille, tästä artikkelin lopussa lisää tietoa riskiryhmäkohtaisesti. Alkueläimiä etsitään ulostenäytteistä yleisimmin antigeeni- tai PCR-tutkimuksin, ja nämä tutkimukset on hyvä tehdä lähinnä oireilevilta koirilta osana suolisto-oireiden syyn selvittämistä.
Koiran suolinkainen
Suolinkainen on jopa 10-18 cm pitkäksi kasvava vaalea, ulkonäöltään spagettia muistuttava suolistomato. Kyseessä on zoonoosi, eli myös ihminen voi vahinkoisäntänä saada koiran suolinkaistartunnan. Koira voi saada suolikaistartunnan useampaa eri reittiä: merkittävintä on emältä jo tiineyden aikana istukan kautta saatu tartunta. Lisäksi tartunnan voi saada maaperään ulosteiden mukana levinneen tartuttavassa muodossa olevan suolinkaisen munan syömällä (vaatii kypsymistä ympäristössä muutaman viikon ajan, ei ole suoraan tuoreessa ulosteessa vielä tartuttava), tartunnan saaneen vahinkoisännän kuten jyrsijän syömällä tai myös emän maidon mukana.
Jos narttu on kerrankin elämänsä aikana saanut suolinkaistartunnan, riittää nartun elimistössä kudoksissa lepovaiheessa tiineyden aikana aktivoituvia suolinkaisen toukkia niin paljon, että narttu voi tartuttaa kaikki tulevat pentunsa, vaikkei enää myöhemmin uudestaan saisi tartuntaa mistään. Tämän vuoksi pentujen ja emän loishäätäminen suolinkaisen varalta rutiininomaisesti on erittäin tärkeää.
Pennuilla suolinkaisen toukka vaeltaa tyypillisesti maksan ja keuhkojen kautta takaisin ruoansulatuskanavaan kehittyessään aikuiseen muotoon. Joskus tätä tapahtuu myös aikuisilla koirilla, mutta tyypillisintä tämä on pentujen tartunnoissa. Suolinkainen on aikuistunut ja alkaa erittää munia ulosteeseen yleensä noin 4-5 viikkoa tartunnan saamisesta, pennuilla sen sijaan istukan kautta saadun tartunnan jälkeen loismunia alkaa erittyä jo 2-3 viikon ikäisillä pennuilla.
Koiran madotus eli sisäloishäätö
Lähtökohtaisesti nykyään tavoitteena on pyrkiä välttämään tarpeettomien loishäätölääkitysten antamista. Aikuinen, ei metsästyskäytössä oleva koira, joka ei syö jyrsijöitä tai raakaa lihaa eikä matkustele ulkomailla, on melko pienessä riskissä suolistoloisille, jolloin suositeltavinta olisi säännöllinen vuosittainen ulostenäytteen tutkiminen rutiininomaisen loishäädön sijaan.
Sen sijaan koiranpennut ja koiranpentujen emo ovat niin suuressa riskissä suolinkaistartunnalle, että niille on suositeltavaa antaa matolääke ilman ulostenäytteen tutkimista ja toisaalta esimerkiksi metsästyskäytössä olevat koirat on syytä lääkitä heisimatojen varalta säännöllisesti. Alla yksi ehdotus toimintatavasta suolistoloisten suhteen eri riskiryhmien koirille.
Erityisissä riskiryhmissä olevien ihmisten kanssa (esim. immunosupressiiviset henkilöt taloudessa, pienet lapset perheessä) voi olla tarve tiheämpään ulostenäytteen tutkimiseen tai loishäätöön hyvän käsihygienian lisäksi.
Koiranpennun madotus
Koiranpentujen loishäätö on erittäin tärkeää. Pennut saavat tartunnan pääosin istukan kautta jo tiineysaikana, mutta myös maidon kautta tai suolinkaisen munilla saastuneesta ympäristöstä.
Koiranpennut on suositeltava loishäätää suolinkaiseen tehoavin loishäätövalmistein 2 viikon välein 2 viikon ikäisestä alkaen aina 10 viikon ikään asti. Emän matolääke on suositeltavaa antaa samaan aikaan.
Tämän jälkeen vielä penturokotusten välissä loishäätö ja sen jälkeen esimerkiksi ulostenäytteiden tutkiminen toisen rokotuksen yhteydessä/jälkeen. Jos näyte ei ole puhdas, aloitetaan vielä uudestaan loishäädöt tuloksen perusteella ja kontrolloidaan tilanne. Tämän jälkeen pennun loishäätö aikuisen koiran ohjeiden mukaisesti yksilön riskit huomioiden.
Koirien emä – koiran madotus tiineyden aikana
Koirien emän loishäätö on tärkeää aloittaa jo ennen astutusta. Suositeltavaa on antaa tulevalle emälle suolinkaiseen tehoava matolääke ennen astutusta sekä tiineyden 40.-42. vuorokauden tienoilla (tällöin tapahtuu lepovaiheessa olevien toukkien aktivoituminen). Loishäädöt synnytyksen jälkeen pentujen kanssa yllä olevan ohjeen mukaisesti.
Aikuinen koira, joka ei matkustele, metsästä tai syö raakaa lihaa
Aikuinen koira, joka ei matkustele, ei ole metsästyskäytössä, ei syö jyrsijöitä eikä raakaa lihaa, on melko pienessä riskissä suolistoloistartuntojen suhteen. Erityisesti tämän ryhmän koirien kannattaa välttää turhia loishäätöjä ja sen sijaan tutkituttaa ulostenäytteet vuosittain.
Tähän tarkoitukseen joko yhden päivän ulostenäytteestä tehtävä suolistomatojen antigeenitesti tai 3 päivän ulostenäytteistä tehtävä flotaatiotutkimus ovat molemmat hyviä vaihtoehtoja. Tämä olisi hyvä tehdä esimerkiksi 1-2 viikkoa ennen rokotuskäyntiä, jotta ennen rokotuksen antamista on varmistettu ettei koiralla ole piilevää sisäloistartuntaa, joka voisi heikentää annettavan rokotteen tehoa. Klinikalta voi käydä hakemassa tarkoitukseen sopivan purkin näytteenottamista varten.
Aikuinen, metsästävä koira tai raakaa lihaa/jyrsijöitä syövä koira
Metsästävälle koiralle on suositeltavaa antaa heisimatoon tehoava matolääke sekä metsästyskauden alussa että lopussa (esim. pratsikvanteeli). Suolistoloisten suhteen ”riskikäyttäytymistä” (metsästyskoira, raakaa syövä, jyrsjiöitä tai maaperää ulkona syövä, matkusteleva) harrastavan koiran ulostenäytteet olisi lisäksi suositeltavaa tutkia 2-4 kertaa vuodessa ja antaa loishäätö tämän perusteella tarvittaessa. Jos tämä ei ole mahdollista, voidaan harkita loishäädön antamista myös ilman tutkimusta, erityisesti esimerkiksi ennen rokotuksia.
Aikuinen, matkusteleva koira
Monissa muissa maissa sekä suolistoloistilanne että muukin loistilanne poikkeaa jonkin verran Suomen tilanteesta. Kohdemaa vaikuttaa paljon, joten tarvittaessa eläinlääkärikäynti ennen reissua erillisen loishäätösuunnitelman tekemiseksi voi olla tarpeen. Suppeasti voisi koostaa, että ulkomailla tiheämpi sisäloishäätö tai ulostenäytteiden tutkiminen on yleensä tarpeen, monissa maissa lisäksi ajoissa sydänmadon estoon ja ekinokokin varalta aloitettu loishäätölääkitys ja ulkoloiset täytyy myös muistaa (voivat välittää myös sisäloisia). Eli lääkitykset mm. kirpuilta, punkeilta ja sääskiltä suojautumiseen ovat monissa maissa tarpeen.
Suomi on edelleen myyräekinokokista vapaa maa ja on erittäin tärkeää noudattaa Ruokaviraston ohjeita sen vastustamiseksi jatkossakin. Jokainen Suomeen palaava koira tulee Ruokaviraston ohjeiden mukaisesti loislääkitä eläinlääkärin valvonnassa ja kirjata loislääkitys passiin, jotta myyräekinokokin leviäminen Suomeen saadaan estettyä.
Kennelkoirat
Kenneleissä tärkeimmät suolistoloisriskit ovat suolinkainen ja giardia. Kennelin loishäätösuunnitelma on suositeltavaa tehdä eläinlääkärin kanssa laaditun suunnitelman mukaisesti kennelin loispaineen ja muiden riskitekijöiden pohjalta, usein on hyvä aloittaa kaikilta koirilta otettujen ulostenäytteiden tutkimisella.
Ulostenäytteiden tutkiminen
Nykyään on saatavilla perinteisen flotaatiotestin lisäksi myös antigeenitesti, johon riittää yhden päivän/yhden ulostuskerran ulostenäyte. Näyte otetaan sille tarkoitettuun purkkiin ja säilytetään jääkaappilämpötilassa ja toimitetaan mahdollisimman pian eläinlääkäriasemalle.
Lähetämme Omaeläinklinikalta näytteen IDEXX laboratorioon Fecal Dx-testaukseen. Antigeenitestillä voidaan havaita suolinkaistartunta jo noin viikkoa ennen munien eritystä. Myös perinteiseen flotaatiotutkimukseen voidaan edelleen lähettää näytteitä, ja esimerkiksi oireilevilta suositeltavaa näin onkin tehdä antigeenitestin lisäksi, mutta tällöin tarvitaan 3 peräkkäisen päivän ulostenäytteet.
Oireileville koirille tehdään eläinlääkärikäynnillä erillinen suunnitelma jatkotutkimuksista ja myös laajemmat ulostenäytteen tutkimukset oirekuvasta riippuen.
Lähteet, koiran suolistoloistilanteesta Suomessa:
Pullola et al. 2006. Canine intestinal helminths in Finland: prevalence, risk factors and endoparasite control practices. Veterinary Parasitology 2006, 140: 321-326.
Rimhanen-Finne et al., 2007. Evaluation of immunofluorescence microscopy and enzyme-linked immunosorbent assay in detection of Cryptosporidium and Giardia infections in asymptomatic dogs, Veterinary Parasitology 2007, 145: 345-348.
Lisätietoja laboratoriotutkimuksista:
https://www.idexx.com/en/veterinary/reference-laboratories/fecal-dx-antigen-test/fecal-study/
