Eläinfysioterapian tavoitteena on auttaa lemmikkiä elämään mahdollisimman hyvää ja kivutonta elämää, ja se sopii hoidoksi laajasti erilaisiin vaivoihin. Fysioterapeutti ei kuitenkaan diagnosoi sairauksia tai määrää lääkkeitä. Jos lemmikillä on kipuja, se täytyy viedä aina ensin eläinlääkärin tutkittavaksi. Yleensä lemmikki tulee fysioterapiaan eläinlääkärin lähetteellä.
Fysioterapeutti pyrkii erilaisten jumppaliikkeiden ja tehtävien kautta vahvistamaan eläimen lihaksia niin, että haitalliset liikeradat korjaantuvat. Vamman jälkeen fysioterapeutti varmistaa, ettei eläin totu liikkumaan väärällä tavalla, koska se voisi aiheuttaa uusia vaivoja. Omaeläinsairaala Mevetissä eläinfysioterapiaa tekee Riikka Matikainen.
Kaikki Suomen eläinfysioterapeutit ovat koulutukseltaan fysioterapeutteja, jotka ovat valmistumisen jälkeen erikoistuneet eläimiin jatkokouluttautumalla. Matikainen on koko ikänsä työskennellyt eläinten kanssa Suomessa ja maailmalla, minkä vuoksi hän päätyi kouluttautumaan myös eläinfysioterapeutiksi.
Yleisimpiä fysioterapiassa käyviä eläimiä ovat koirat, kissat ja hevoset. Matikainen hoitaa koiria ja hevosia, mutta välillä vastaanotolla on erikoisempiakin eläimiä.
”Minun erikoisin eläin on ollut fretti. Sille sitten rakenneltiin vähän erikoisempia kiipeilysysteemejä”, Matikainen kertoo.
Fysioterapiaharjoitteita vastaanotolla ja kotona
Fysioterapiassa käytettäviä välineitä ovat erilaiset korokkeet, laatikot, tasapainotyynyt ja maahan laitettavat tikkaat. Esimerkiksi tikkaiden puolien takia koiran on pakko nostella jalkojaan rytmikkäästi, mikä opettaa sen kävelemään oikein ilman, että harjoitus on koiralle liian haastava. Matikainen teettää koirilla paljon erilaisia askelluksia sekä nousuja eri korkuisille tasoille.
Lisäksi fysioterapeutti tekee eläimen kanssa erilaisia venytyksiä ja mobilisoi sen niveliä. Näiden harjoitusten tarkoituksena on parantaa tai ylläpitää liikkuvuutta. Jotkut koirat hyötyvät myös akupunktiohoidosta.
Muiden välineiden lisäksi Matikaisella on käytössä vesijuoksumatto. Vedessä harjoitellessa niveliin kohdistuu vähemmän painetta, joten harjoittelu on usein maalla harjoittelua kivuttomampaa esimerkiksi nivelrikkoisille koirille. Vesijuoksumatto ohjaa koiran jalkoja liikkumaan oikealla liikeradalla ja veden vastuksen takia lihakset vahvistuvat jo pienellä harjoittelulla.
Fysioterapeutti teettää yhtä harjoitusta vain niin pitkään, kun koira jaksaa tehdä liikkeet oikein. Väärien liikeratojen toistamisesta ei ole kuntoutumisen kannalta mitään hyötyä. Vesijuoksumattoharjoittelun kesto riippuu siis täysin yksittäisen koiran kunnosta.
Uimiseen verrattuna vesijuoksu on turvallinen tapa liikkua. Uidessa koiran tassut pääsevät liikkumaan kaikkiin mahdollisiin suuntiin, joten Matikainen ei koskaan suosittele uimista leikkauspotilaille.
Vesijuoksumatolla harjoittelu sopii lähes kaikille koirille. Poikkeuksena ovat esimerkiksi sellaiset koirat, joilla on iho rikki. Myös hyvin paksuturkkisten koirien kanssa säännöllistä vesiharjoittelua vältetään, sillä turkin kuivaaminen on vaikeaa ja kosteaksi jäänyt turkki taas altistaa iho-ongelmille.
Yleensä eläimet käyvät fysioterapiassa korkeintaan kaksi kertaa viikossa. Siksi Matikainen korostaa kotona tehtävien harjoitusten tärkeyttä. Hän pyrkii suunnittelemaan harjoitukset niin, että niitä on helppo tehdä arjessa muiden rutiinien yhteydessä. Näin eläin saa mahdollisimman paljon toistokertoja harjoitteiden liikkeistä.
”Puun juuristossa saa hyvää harjoitusta, ja lemmikinomistajat voivat hyödyntää vaikka kaatuneiden puiden runkoja ja kiviä kotitreeneissä. Eli ilman erityisiä välineitä pärjää hyvin, jos on fysioterapeutin ohjeet siitä, mitä ja miten sovelletaan”, Matikainen sanoo.
Lisäksi hän ohjaa lemmikinomistajia hyödyntämään myös luonnonvesiä ja rantoja, sillä vaihtelevat alustat haastavat koiran motoriikkaa ja tasapainoa.
Fysioterapia auttaa monien erilaisten vammojen hoidossa
Monet koirat tulevat fysioterapiaan esimerkiksi niveltähystysten ja polvileikkausten jälkeen. Tyypillisiä fysioterapian avulla hoidettavia vaivoja ovat myös nivelrikko, selkävaivat, ristisidevammat, sijoiltaan mennyt polvi tai lonkka sekä murtumat. Fysioterapia on oleellinen osa halvaantuneiden koirien kuntoutusta.
Fysioterapialla hoidetaan myös synnynnäisiä vaivoja. Joillakin koirilla on rakenteellisesti löysät lonkat, jolloin fysioterapialla on mahdollista vahvistaa lihaksia ja ehkäistä vammojen syntymistä.
Fysioterapia sopii kaikenikäisille koirille. Vanhojen koirien hoidossa tavoitteena on, että koira pystyy elämään mahdollisimman hyvää ja tavallista koiranarkea: se pääsee kulkemaan portaissa, jos sen tarvitsee, ja pääsee liikkumaan sille tutuilla reiteillä. Jos vanhalla koiralla on nivelrikko, fysioterapialla voidaan vahvistaa lihaksia ja ylläpitää nivelten liikelaajuuksia.
Pennut tarvitsevat fysioterapiaa vain silloin, jos niillä on jokin vamma tai jos ne liikkuvat poikkeavalla tavalla. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koira kulkee rappusissa oudolla tavalla tai liikkuu toispuoleisesti.
Fysioterapiakäyntien määrä riippuu täysin yksittäisen eläimen voinnista ja hoidon tavoitteista. Joillekin eläimille riittää yksi käynti, toiset käyvät muutaman kerran viikossa.
Erilaiset venähdykset, revähdykset, selkävaivat ja liukastumiset ovat urheilukoirille hyvin tyypillisiä, joten ne käyvät säännöllisesti fysioterapeutin tarkastuksissa. Vamman sattuessa eläinfysioterapeutti suunnittelee koiralle kuntoutuksen, jotta sen on turvallista palata urheilemaan.
Matikaisen mielestä omistaja huomaa yleensä parhaiten, jos lemmikin käytöksessä tai liikkumisessa on jotakin normaalista poikkeavaa.
Poikkeava käytös voi näkyä vaikka niin, että koira välttelee liikkumista tai hakeutuu koko ajan omistajan lähelle. Myös jatkuva liikkuminen ja touhuaminen voi olla merkki siitä, että koira yrittää piilottaa kipunsa. Matikainen kehottaa kiinnittämään huomiota sellaisiin muutoksiin, jotka eivät ole juuri omalle koiralle tyypillisiä.
”Hyvä esimerkki on minulle tuttu labradorinnoutajapotilas, jolla oli todettu lonkkanivelrikko. Labradorinnoutajille on tyypillistä, että ne pyörittävät häntää. Sitten kun koira alkoi olla vähän enemmän jumissa, se vain heilutti häntää”, Matikainen kertoo.
